Kehonrakennus nykypäivänä

• Kehonrakennusliitto

Muuta

• Kirjoita vieraskirjaani
• Lue vieraskirjaani

Tieni voimailun aloittelijasta MM- voittajaksi

MM - Vuosi 1980

 
Loppuvuoden 1979 olin hieman palautellut itseäni kovasta harjoittelusta ja vuoden 1980 alussa olinkin jo edellisestä vuodesta sisuuntuneena valmiina aloittamaan jälleen kovan harjoittelun.

Suunnittelin vuoden 1980 vuoden harjoittelun siten, että kesäkuun loppuun saakka pyrin kasvattamaan vielä lihasmassaa ja tämän jälkeen alkaisi "hienosäätö"..

Kerkisin käymään mökilläkin kesällä. Siellä ollessani pumppailin päivittäin levytangolla ja käsipainoilla.

Heinäkuun alusta aloitan dieetti- eli kiristysvaiheen SM-kisoihin 14.9. Turkuun.

Harjoituksia teen kuusi viikossa ja Sunnuntaina pyrin aina pitämään lepopäivän painoharjoittelusta. Juoksulenkillä käyn 3 – (5) kertaa viikossa. Juoksulenkki on pururadalla 2 – 3 x 1890 metrin kierros tai talvella kadulla 4 – 6 km lenkki.

Tulen noudattamaan hieman muunneltua volyymiharjoittelumenetelmää, jossa harjoituksen intensiteetille asetetaan pääpaino ja harjoituksen volyymia kasvatetaan hyvin varovasti.



Lisäksi pyrin tekemään jokaiselle päälihasryhmälle yhden ns. perusliikkeen voimapainotteisesti säilyttääkseni lihasten perusvoimat mahdollisimman korkeana. Näin harjoittelemalla uskoin parantavani vielä lihasten kokoa, laatua ja rasvattomuutta. Lisäksi valitsin harjoitusohjelmaani liikkeitä, joilla kykenisin parantamaan lihasten välistä tasapainoa ja sopusuhtaisuutta.

Kilpailujen ohjelma vuodelle 1980 oli seuraavanlainen.



ALKUVUOSI JA LÄHES HETI KOVA TAKAISKU

Odotin kovasti vuoden alkamista, sillä olinhan keskittynyt aloittamaan siitä uuden kovan harjoitusjakson. Tiistaina 1.1.1980 vuoden ensimmäinen harjoitus uudenvuoden aaton jälkeen. Perjantaina 4.1. oma paino salin tarkalla vaalla ennen harjoitusta 83,7 kg. Sunnuntaina 13.1. ei painoharjoitusta, hiihdetty kunnon lenkki. Alkuvuoden harjoitus sujui hyvin.

Tammikuun puolessa välissä oikea olkapää ja kainalo kipeytyivät, ilmeisesti jonkinlainen tulehdus näissä kudoksissa. Varoin harjoittelussa määrättyjä liikkeitä. Perjantaina 8.2. harjoituksessa alkoi tuntua siltä, että olkapää ja kainalo kestäisi taas kovaa harjoitusta.

Sitten maanantaina, 11.2. tapahtui 230 kg maastavetosarjassa paha revähdys. Leveän selkälihaksen ja Teres Majorin ja Minorin usea säie katkesi kokonaan.


Kudokset eivät olleet vielä ehtineet tervehtyä kokonaan, josta syystä tapahtui revähdys. Vamma olisi vaatinut leikkauksen, mutta Suomessa eikä tietokonehaulla sairaalassa suoritettu haku maailmalta tuonut esille yhtään tällaista leikattua vammaa.

Koska tällaisesta leikkauksesta eikä tuloksesta voisi olla varma, päätin unohtaa leikkauksen ja aloittaa heti kuntouttavan harjoituksen. Harjoitus oli kuormituksen kannalta hitaasti nousujohteinen ja toivoin näin pääseväni riittävän nopeasti kuntoon, jotta kykenisin osallistumaan syksyn kilpailuihin.

Keskiviikkona 13.2. harjoittelin jo selkälihaksia hyvin kevyellä kuormalla. Esim. ylätaljavetoa eteen kykenin tekemään ohjelmani mukaisesti, mutta nyt vain 15 kg:lla 3 x 10 toiston sarjan, ennen revähdystä olin harjoitellut liikettä 100 – 120 kg:lla. Samalla tavalla jouduin aloittamaan ohjelmani monet muutkin harjoitusliikkeet revähdyksen takia hyvin alhaisista kilomääristä.

Lisäksi 17.2. minulla puhkesi Teksasilainen flunssa. Perjantaina 23.2. harjoittelin jo kevyesti flunssan jälkeen. Alkuvuosi oli oikeastaan alkanut aika kovilla vastoinkäymisillä, vaikka olin kovasti odottanut vuoden 1980 alkamista, jotta pääsisin tositoimiin harjoituksen suhteen. Nyt oli lyötävä ”jäitä hattuun ” ja harjoiteltava tästä eteenpäin tosi järkevästi ja kuunneltava hyvin tarkkaan mitä kroppa kertoo.


Perjantaina 13.6. tein ylätaljavetoa ensimmäisen kerran revähdyksen jälkeen 100 kg:lla 3 x 10 toiston sarjan.
Revähdyksestä toipuminen takaisin ylätaljavedon kovaan harjoitukseen oli vienyt neljä kuukautta.

Penkkipunnerruksessa tein 13.6. 150 kg:lla 4 x 6 toiston sarjan ja vinopenkkipunnerrusta 50 kg
käsipainoilla tein 1 x 9 ja 1 x 7 toiston sarjan + heti perään yhden 15 toiston sarjan 27,5 kg:lla,
joten nyt kykenin jo harjoittelemaan taas kunnon raudoilla. Painoni oli 13.6. ennen harjoitusta salin
tarkalla vaalla punnittuna 85,4 kg.

23.6. muutin hieman harjoitusohjelmaani samalla, kun siirryin kiristysvaiheeseen syksyn kilpailuja varten.
Tarkoituksenani oli olla SM-kilpailuissa voittoon tarvittavassa kireydessä vaikkakin MM-kilpailuihin vasta tulisin
”rypistämään” kaiken irti, sillä halusin säästää elimistöäni vielä tässä vaiheessa.

Maanantaina 28.7. muutin taas hieman harjoitusohjelmaani. Painoni oli samana päivänä ennen
harjoitusta salin tarkalla vaalla 83,8 kg ja suunta painoni suhteen oli nyt tasaisesti alaspäin.

Maanantaina 25.8. painoni oli jo 82,1 kg. Viimeinen harjoitus ennen SM-kilpailua oli perjantaina 12.9.
jolloin harjoittelin lyhyesti ja kovaa kaikkia kehon lihasryhmiä. Painoni oli nyt ennen harjoitusta salin tarkalla vaalla 79,7 kg.

 

Hieman ruokavaliostani juuri ennen SM-kilpailua:

- torstaina 11.9. kaloreita 1682, proteiinia 239,2 g ja hiilihydraatteja 66,6 g

- perjantaina 12.9. kaloreita 2174, proteiinia 287 g ja hiilihydraatteja 80,8 g

- lauantaina 13.9. kaloreita 2915, proteiinia 355 g ja hiilihydraatteja 202 g

- sunnuntaina 14.9. hyvissä ajoin ennen kilpailuja ja koko kilpailupäivän ajan noin 4.000 kaloria, en laskenut proteiini- enkä hiilihydraattigrammoja vaan kuuntelin kehoani ja söin sen mukaan..

 

Kehonrakentajalehden artikkeli vuoden 1980 SM-kisoista. Klikkaa kuvia alla lukeaksesi artikkelin.

 

14.9. SM-kilpailut Turussa. Voitin sarjan alle 80 kg. Turun SM-kilpailuissa oli ennätysmäärä osanottajia, yhteensä kilpailijoita oli 57. <--  IS 15.9.1980 SM-kilpailujen jälkeen harjoitus jatkui kovana. Päätin jättää EM- ja PM-kilpailut väliin ja keskittyä täysillä MM-kilpailuihin, sillä liiton hallituksen kokouksessa 25.5.1980 minut oli jo valittu Suomen MM-edustajaksi Filippiineille. Kun lähdin Los Angelesiin harjoittelemaan MM-kilpailuja varten 1.10.1980, minut saattoi lentokentälle Risto Koivunen ja Eikka Lehtonen. Ohessa kertomukseni matkasta Kehonrakentajalehdessä.

Allaoleva artikkeli julkaistu KEHONRAKENTAJA- lehden numerossa 1/1981 sivuilla 4 - 14

---

Los Angelesin harjoitusmatkani kehonrakennuksen
MM-kilpailuihin Manilaan.

Vuoden 1979 kehonrakennuksen MM-kilpailut USA:ssa Columbuksessa olivat minulle pettymys, sillä sijoittumiseni kuudenneksi ei tyydyttänyt minua alkuunkaan. Paikalla olleet monet pohjoismaalaiset olivat sitä mieltä, että sijat 2-4 olisivat tehneet enemmän oikeutta minun senhetkiselle kunnolleni. Palattuani suomeen päätin, että nyt harjoitellaan koko vuosi ilman mitään taukoja seuraaviin Manilan MM-kilpailuihin ja palkintopallille on pakko päästä.
- Vuoden harjoitukseni suunnittelin siten, että vain puolet vuodesta yritän käyttää lihasmassan ja voiman lisäämiseen, jonka jälkeen seuraa kiristysvaihe syksyn SM-, EM-, ja PM- sekä MM-kilpailuihin. Helmikuussa sain kuitenkin kuulla Tom Wrangelta, joka oli palannut USA:n matkaltaan, että Joe Waider oli kutsunut minut Los Angelesiin harjoittelemaan. Tällöin päätin, että SM-kilpailujen jälkeen lähden suoraan LA:iin valimstumaan MM-kilpailuihin ja jätän sekä EM-, että PM-kisat väliin. Olihan minulla jo ennestään 5 PM-mestaruutta ja toinen sija EM-kilpailuista, joten ne eivät tuntuneet kiinnostavilta ja olisivat vain sotkeneet keskittymistäni MM-kilpailuihin.

- Lokakuun 1 päivän aamuna saattoivat minua lentokentälle Risto Koivunen ja Eikka Lehtonen. Seutulasta lähti SAS:n kone "Köpikseen", jossa vaihdoin toiseen SAS:n koneeseen, joka lensi Los Angelesiin. Noin kymmenen tunnin jälkeen aloimme laskeutua LA:iin. Kaupunki oli paksun pilviverhon peittämä. Kone laskeutui kentälle ja tarkkojen tulli- sekä passitarkastusten jälkeen pääsin vihdoin lentoaseman yleisiin tiloihin. Hain katseellani "Vaaleaa Viikinkiä" Andreas Cahlingia, joka oli lupautunut tulemaan minua vastaan kentälle.

 Yht`äkkiä kuului huuto "Hej Jorma!". Käänsin katseeni ja siinä oli Andreas. Hän oli shortseissa, ja urheilupaidassa ja lenkkitossuissa ruskeana ja iloisena. Kansa kentällä seurasi ihmetellen kahden "lihaskimpun" tapaamista. Ulkona odotti Andreaksen iso automaattivaihteinen, sisältä ilmastoinnilla viileäksi saatava Cadillac. Ilmoitettuani hänelle, että minulla on nälkä pitkän lennon jälkeen, hän vei minut syömään erääseen ravintolaan, jonka nimi oli Zucky´s.

 

Kuva Zucky´s ravintolan julkisivusta

Tämä oli se ravintola, jossa Arnold S kävi aina syömässä Amerikassa olonsa alkuaikoina, joten sehän sopi minullekin mainiosti. Tästä ravintolasta muodostui minulle vakinainen aamiasipaikka koko siellä oleskeluni ajaksi, koska se oli 20 minuutin kävelymatkan pääsä hotellistani. Syötyämme Andreas ajoi minut hotelliin, joka tuli olemaan "kotini" noin kahden kuukauden ajan. Hotellin nimi oli Carmel. Se osoittautuikin myöhemmässä vaiheessa melko karmeaksi. Hyvä puoli oli se, että hotellista oli kadun yli vain 25 metriä Gold´s Gymin harjoitussalille. Päätin hotelliin päästyäni mennä nukkumaan heti, jotta torstaina 2/10 voisin aloittaa kovan harjoittelun.

- Torstaina 2/10 oli minulla herätys klo 7.00 Tein heti proteiinijuomasekoituksen ja pukeuduttuani lähdin Zucky´s ravintolaan aamiaiselle. Tarjoilijat toivottivat minut tervetulleeksi sanomalla: "Good morning, how are you sweetheart?". Ajattelin mielessäni, että voi pojat mikä paikka. Myöhemmin asia kuitenkin selvisi minulle, että Amerikassa on tapana sanoa tervehdykseksi sweetheart tai honey, eikä sillä tarkoiteta mitään sen kummempaa.
- Kello 11.00 vääntäydyin hotellihuoneessani harjoitusasuuni ja kävelin kadun yli Gold´s Gymiin. Tervehdin Pete Grymgowskia ja Lorania, jotka sillä hetkellä olivat salin valvojina.

Gold´s Gym on osakeyhtiö, jonka pääosakas on Pete Grymgowski. Gold´s Gym on erittäin tunnettu sali ympäri mailmaa, koska Muscle-lehti on käyttänyt salia paljon ottaessaan valokuvia huippukehonrakentajista harjoituksessa. Ensi vaikutelmani salista oli pettymys. Se näytti isolta murjulta. Ilmakin salissa oli huonoa. Harjoitukseni olin suunnitellut tarkkaan. Olin päättänyt, että mitään varsinaisia isoja muutoksia en tulisi ohjelmaani tekemään Gold´s Gymissä, sillä minulla oli vajaa kaksi kuukautta aikaa MM-kilpailuihin.

Vanha systeemi antoi minulle hyvät tulokset, joten jokin uusi menetelmä saattaisin pilata kaikki mahdollisuuteni MM-kilpailuissa. Lisäksi kahden kuukauden aika on niin lyhyt harjoituksen kannalta, ettei silloin ole mahdollista kokeilla jotain uutta ja palata takaisin jos uusi systeemi ei osoittaudukkaan hyväksi. Ensimmäinen harjoitus oli eräänlaista tutustumista saliin ja sen harjoitusvälineisiin sekä uuteen vuorokausirytmiin. Andreaskin oli salilla harjoittelemassa. Salin levytangot, levyt ja penkit olivat huonoja. Kaikki levytangot (viralliset) olivat vääntyneitä ja levyt hyvin eri painoisia. Niissä saattoi olla jopa 1-2 kg heittoja. Salin lattia vietti vinosti ovelta salin peräosaa kohti, joten penkit olivat valmiiksi hieman vinossa, kun niille kävi makaamaan tai istumaan. Meinasin saada "slaakin" ensimmäisessä harjoituksessa. Kotona Suomessa omalla salilla olin tottunut hyviin tankoihin, virallisen painoisiin levyihin sekä hyviin penkkeihin. Suomessa juuri ennen matkaani olin harjoitellut esim. penkkipunnerrusta 150 kg:lla. Täällä kasasin tankoon lämmittelyn jälkeen 150 kg eikä sarjasta tullut mitään, koska levyt olivat eripainoisia ja toisella puolella oli varmasti 2-3 kg enemmän panoa. Lisäksi penkki sattui viettämään samaan suuntaan. Harjoitus harjoitukselta opin tuntemaan ja löytämään ne levyt, jotka olivat lähinnä oikeata painoa sekä valitsemaan harjoitukseeni vähiten väärät tangot, joten harjoitukset alkoivat sittenkin luistaa.

Illalla olin Andreaksen kotona kylässä ja seurasin TV:stä Ali - Holmes MM-ottelua. Paikalla oli myös edellisen vuoden raskaansarjan voittaja J. Wilkoz sekä hänen vaimonsa, Art Zeler sekä Bill Dobbins ynnä pari muuta joita en tuntenut...

Seuraavana päivänä heräsin jälleen seitsemältä. Ajattelin vuokrata auton, mutta tulinkin toisiin päätöksiin. Kävelemällä mahdollisimman paljon kuluttaisin lisää kaloreita ja siitä olisi hyötyä "defikselle" sekä yleiskunnolle. Harjoitus oli jälleen klo 11.00. Paikalla oli myös Kent Kuehn. Flunssa, jonka olin saanut vaivasi harjoitusta, mutta päätin silti harjoitella seuraavanakin päivänä, koska nyt ei olisi enää varaa jäädä makaamaan ennen MM-kilpailua. Kaikki päivät harjoittelin klo 11.00 eteenpäin noin 2-2½ tuntia ja ne sujuivat enimmäkseen seuraavan aikataulun mukaisesti: kello 7.00 herätys, proteiinijuomasekoitus + vitamiinit ja mineraalit, aamiainen ravintola Zucky´s, Safeway-ostoskeskuksesta hain lounas- sekä päivällisruokani. Klo 11.00-13.30 harjoitus, lounas, pieni kävely ennen päivällistäklo 18.00-19.00. Tämän jälkeen jotain pientä iltaohjelmaa kaupungilla ja iltapalana jälleen proteiinijuoma ja vitamiinit noin klo 22.00-23.00. Nukkumaan menin yleensä viimeistään klo 23.00.

Loppupuolella lähellä MM-kilpailuja harjoittelin toisen päivän ohjelmani useasti kahdessa osassa, koska kova dietti pudotti kehon energiatasoa kovasti. Jalkaharjoituksen jälkeen pidin tauon ja harjoittelin kädet illalla erikseen.

Jorma ja Andreas harjoituksessa Gold´s Gymillä -->

4.10. kävin World´s Gym harjoitussalilla ensimmäisen kerran. Sali oli siistimpi ja parempi kuin Gold´s Gymi, mutta se oli sen verran kaukana hotellistani, että päätin jatkaa harjoituksiani Gold´s Gymissä. Ruotsin Ali Malla harjoittli täällä. Hän on muuttanut USA:han. Hän valmistui Mr.International kilpailuihin kuten Andreaskin.

Samir Bannout ja Skalak World Gymillä

Päivät Amerikassa kuluivat ja Gold´s Gymissä tapasin ja opin tuntemaan Joe Nazarrion, Bill Grantin, Samir Bannoutin, Ken Wallerin, Mike Mentzerin, Dickerssonin sekä monia muita Musclen sivuilta nähtyjä kehonrakentajia. Lokakuun 11. ja 12. yritin aloittaa auringon ottamisen, mutta se ei jaksanut ruskettaa näin talvikautena ilmassa olevan "smogin" (savusumu) läpi. Tiistaina 21.10. menin Andreaksen kanssa käymään Weider Companyssa. Tapasin Joe ja Ben Weiderin sekä Musclen päätoimittaja Bill Reynoldsin.


Andreasta yritin "piiskata" harjoittelemaan aina oman harjoituksen lomassa ja samoin hän minua. Emme harjoitelleet samaa ohjelmaa, mutta olimme salilla yleensä samoihin aikoihin. Lauantaina 25.10.olin illalla Andreaksella kylässä ja katsoin läpi hänen Mr. International kilpailuihin suunnitellun poseerausohjelman sekä annoin siitä omia mielipiteitäni sekä korjasimme muutamia asentoja.

Viisi - kolme ja puoli viikkoa ennen omaa MM-kilpailuani minulla oli todella vaikeata. Hotellielämä tylsytti ja koti-ikävä vaivasi. Kaipasin vaimoani ja poikaani. Lisäksi kilpailut olivat vielä sen verran kaukana että meinasi tulla herpaantumista harjoituksessa ja ruokavalion kurissa pitämisessä oli erittäin suuria vaikeuksia. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 28.10.-29.10. näin hyvin selvän unen, jossa voitin MM-kilpailut. Aamulla herättyäni ihmettelin sitä mielessäni, sillä en yleensä näe unia. Kerran aikaisemmin, noin puoli vuotta sitten, näin ensimmäisen unen, joka toteutui heti seuraavana aamuna. Se oli ikävä uutinen minulle. Kolmas marraskuuta aamulla harjoituksessani kuulin Mr. International kilpailun tulokset, Andreas Cahling oli voittanut, Teufel oli toinen, Bengtsson oli kolmas. Olin Andreaksen puolesta hyvin iloinen, sillä olinhan häntä salilla lähes joka päivä tavannut. Wilkoz voitti Pro Mr. Universe kilpailunt. Tapasin myös samana päivänä Ulf Bengtssonin, joka tuli Columbuksesta Los Angelesiin harjoittelemaan Manilan MM-kilpailuihin.
 

4.11. aloin käymään alppiaurinko- studiossa koska aurinko rannalla ei enään ottanut. Mielialani oli noussut, sillä enään kolme viikkoa MM-kilpailuihin harjoittelua täällä. Tämä antoi lisää voimaa ja määrätietoisuutta harjoitukseen sekä ruokavalion kurissa pitämiseen. 15.11. kova dietti alkaa purra ja energiataso putoaa, mutta kehonrakennuskunto nousee. Vastoinkäymisiä vielä tuli sillä 18.11. klo 3.00 yöllä heräsin kovaan vatsatautiin ja ripuliin. 20.-24.11. olivatkin sitten kiireisiä päiviä, sillä harjoitukseni lisäksi kävin kahdessa eri valokuvausstidiossa sekä lisäksi harjoituksestani otettiin kahteen eri otteeseen kuvia pitkälle yöhön Gold´s Gymissä. Toivottavasti näemme niitä joskus Musclen sivuilla.

Monia kiinnostaa varmasti harjoitusohjelmani ja ruokavalioni. Se oli pääpiirtein seuraavanlainen.
Ohjelmani oli kaksiosainen. Kaikkia kehon liahsryhmiä harjoiteltiin 3 x viikossa. Vatsaa enemmän. Viikottain pudotin kcal määrää hitaasti kilpailuja kohti. Aloitin 2600 kcal, valkuaista käytin 250-300g ja hiilihydraatteja 10 - 200g päivässä. Viimeisen harjoitusviikon aikana käytin enää 1800 kcal - 2000 kcal, valkuaista käytin nyt 300g pintaan ja hiilihydraatteja enää vähän alle 100 g päivässä. Hiilihydraatit olivat vain luonnollisia kuten esim vihreät salaatit kurkku, tomaatti, guantaloupe, vesimelooni, persikat, mansikat idätetyt alfalfan siemenet. Valkuaista otin uudesta Hi-Man Sportin Super Strong 90 proteiinista, jota minulla oli 20 prk mukana koekäytössä MM-kilpailuja varten. Tuote on testattu Valtion Teknillisessä Tutkimuskeskuksessa ja sen proteiinipitoisuus on 97%, joka on ylivoimaisesti korkein mitä Suomen markkinoilla on (VTT:n tutkimusselosto N:o ELIO 1418). Se soveltui hyvin käytettäväksi tiukan kilpailudietin aikana. Tuote tulee myyntiin keväällä 1981. Lisäksi otin ravinnosta valkuaista lähinnä kananmunista, tonnikalasta, raejuustosta ja kalkkunasta sekä kanasta. Vitamiini- ja kivennäisvalmisteista käytin hyvin paljon kovan kilpailudietin aikana, jottei mitään puutostiloja näiden osalta pääsisi syntymään. Lisäksi käytin erästä PSYCHOCYBERNETICS-systeemiä koko LA:ssa olon ajan (itsensä ohjelmointi ja suggerointi).

Torstaina 20.11. olin Bob Gardnerin valokuvausstudiolla. Täällä tapasin Joe Weiderin toisen kerran Los Angelesissa oloaikanani. Joe ohjasi valokuvausta ja poseerauksia. Paikalla kuvattiin minun lisäkseni Ray Menzeriä, Gary Leonardia, Pat Neveä sekä jotain naiskehonrakentajaa jota en nimeltä tuntenut. Kaikesta huomasi, että Joella oli pitkältä ajalta kehittynyt erittäin tarkka silmä ja hän korjasikin todella suurella asiantuntemuksella poseerausasentoja. 22.11. Bill Dobbins kuvasi minua ympäri Santa Monicaa. Illalla Michael Neveux kuvasi harjoituslliikkeistäni usiemmat Musclea varten. Kuvaus kesti hyvin kauan. Se aloitettiin illalla noin klo 21.00 ja loppui aamuyöllä noin klo 3.00. 23..11. kuvattiin jälleen harjoituskuvia tällä kertaa Bill Dobbisin toimesta. Minulla oli onnea saada eräs ruotsalainen nuori kehonrakentaja Mart Paemurt loppuajaksi kaverikseni. Hän avusti minua viimeisissä harjoituksissani sekä kuvauksissa erittäin hienosti. Kiitokset hänelle!

24.11. olin vielä Jim Balikin studiolla aamulla klo 8.00, jossa otettiin lisää kuvia. Sitten olikin viimeisen harjoituksen vuoro Gold´s Gymillä ennen lähtöä Manilaan. Harjoitus sujui rautaisesti, päämäärä läheni.
Andreas Cahling nouti minut hotellista sekä vei lentokentälle.

Mart oli mukana. Lentokentän kahvilassa juotiin vielä kahvit, minä ja Mart, Andreas otti luontaistuoteoluen jossa ei ole käytetty mitään väriaineita eikä lisäaineita. Hän piti kovasti tästä oluesta. Siinä oli kuitenkin sama alkoholiprosentti, kuin meidän keskioluessa.

Koneeni lähti 18.15 San Franciskoon. Ruotsin Ulf Bengtson tuli myös samaan koneeseen. San Fransiskosta muutaman tunnin odotuksen ja lentokoneenvaihdon jälkeen matka jatkui Manilaan. Koneeseen tuli myös koko Amerikan joukkue San Franciskossa. Pitkä lento alkoi. Jumbo Jetti teki yhden välilaskun Honolulussa, josta se runsaan tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoi Manilaan. Sinne se saapui aamulla. Amerikan joukkue sekä Bengtsson, että minut ohjattiin eri ovesta sisälle kuin muut matkustajat lentokenttärakennukseen.

Matkatavaramme tuotiin erikseen meille ja sitten meidät kuljetettiin henkilöautoilla sekä poliisipartion saattamina kaupungin läpi tosi upeaan Plaza Hotelliin. Saapuessamme sinne oli Suomen joukkue aulassa odottelemassa. Oli tosi mukavaa nähdä suomalaisia ja puhua suomenkieltä kahden kuukauden tauon jälkeen. Reiman, Kivioja ja joukkueen delegaattina toiminut Alpo Oikarinen siinä seisoivat. He oivat tulleet paikalle edellisenä päivänä. Kevyen ruoka- ja kahvitauon sekä rupatteluhetken jälkeen lähdin pienelle päiväunelle huoneeseeni ennen harjoitusta. Hotelliin oli tuotu harjoitusvälineitä. Illan harjoituksesta tuli vähän huono. Onneksemme Alpo Oikarinen oli jutellut Tom Ortegah pojan kanssa ja solminut ystävyyssuhteen tähän. Tämä mahdollisti että torstaina 27.11. pääsimme koko Suomen joukkue harjoittelemaan kehonrakennussalille joka oli paljon parempi kuin hotellissa oleva tilapäinen sali.

Lisäksi sali oli vain meidän käytössä sillä hetkellä. Harjoitus oli tehokas ja onnistunut ja kunto näytti kovalta. Tämä enteili minusta jo jotakin. Keijo Reiman ja Reijo Kivioja olivat molemmat myös huippukunnossa ja "jymy-yllätykset" leijuivat ilmassa. Suomen kehonrakentajat ovat tulossa voimalla ja rytinällä maailman kärkeen.

Tultuani Manilaan tapasin "Tsekkijoukkueen" valmentajan Nosekin hotellin kahviossa. Hän kysyi heti, että mikä on kunto. "Olet kuulemma ollut USA:ssa harjoittelemassa, milloin menet hotellin salille harjoittelemaan?" Sanoin hänelle, että kunto on rautaa ja salille menen harjoittelemaan noin tunnin kuluttua, vaikka tarkoitukseni oli mennä sinne vasta myöhään illalla. Runsaan tunnin kuluttua käväisin kurkistamassa salille. Nosek seisoi jo siellä ja odotteli varmasti minua sinne harjoittelemaan nähdäkseen kuntoni. Poistuin huomaamatta ja vähin äänin.

Seuraava harjoitus olikin jo sitten Ortegan salilla ja saimme suorittaa sen täysin rauhassa.
           

Perjantai 29.11. aamulla kilpailijat vietiin linja-autolla kilpailupaikalle, joka oli Philippine International Convention centre. Se sijaitsi aivan hotellin vieresä. Tiukkojen turvallisuustarkastusten jälkeen pääsimme sisään rakennukseen jo oli todella hieno ja suuri.

Kilpailut käytiin järjestyksessä 70, 80, 90 ja yli 90 kg. Reijo oli ensimmäisenä tulessa.
Yritimme koko joukkueen voimalla auttaa häntä kilpailun ajan parhaalla mahdollisella tavalla. Eri kierroksilla menimme aina tuomariston taakse ja huutelimme ohjeita suomeksi Reijolle, että mitä kilpailijat tekivät ja mitä sinun tulisi nyt tehdä. Sitten olin itse vuorossa sarjassa alle 80 kg.

<--Räty ja Baldwin vertailussa.

Tiesin että kunto on rautaa. Olin tehnyt parhaani ja tästä syystä en pahemmin jännittänyt kilpailua.



Kilpailijat sarjassani aloittivat lämmittelyn ennen esittäytymistä. Silmiini iskeytyi Baldvin, Dantlinger, Jonker, Ross sekä muutama muu jota en nimeltä tuntenut. Nähtyäni kilailijani, tiesin, että nyt on suuret mahdollisuudet voittoon.

Ensimmäisellä kierroksella en joutunut kuin kahdesti vertailuun ja tämä vähän huolestutti minua, mutta tullessani ensimmäisen kierroksen jälkeen lämmittelypuolelle ennen toisen kierroksen alkua ja kuultuani Reijolta, Keijolta ja Alpolta, että voitto on lähellä vain Baldvin voi uhata, tuntui rauhoittavalta. Niin menivät kierrokset 2 ja 3. Koko Suomen joukkue auttoi minua hienosti. Huusivat, että spennaa nyt vatsaa, ojentajat jne. Apu oli valtava ja todella tarpeen. Onneksi kukaan paikalla olleista ei ymmärtänyt varmastikaan suomenkieltä. Niin tietysti huusivat muidenkin maiden joukkueet omille kilpailijoilleen. Sitten oli Keijon sarjan vuoro. Sarja alle 90 kg. Autoimme Keijoa samalla tavalla ja seuratessani kilpailua totesin, että nyt on Keijolla mahdollisuudet aina mitaleille saakka. Neljä ensimmäistä olivat mielestäni Fuller, Bronston, Reiman ja Bengtsson. Tuomaritilaisuus kesti pitkään, kun kaikki neljä sarjaa arvosteltiin.

Myöhään iltapäivällä palasimme hotelliimme. Ruokailimme ja istuimm kahvilassa ja keskustelimme näkemyksiämme. Mennessäni nukkumaan illalla olin varma siitä, että ainakin mitali oli tullut. Olin kuullut niin monelta suunnalta kommentteja kunnostani, etä uumoilin jo mestaruutta. Tiesin kuitenkin, että on otettava tarkasti, sillä huominen Pose-down yleisötilaisuudessa voisi muuttaa kaiken.

 Sunnuntaina 30.11. oli sitten yleisötiaisuus samassa paikassa, kuin tuomaristotilaisuuskin oli ollut. Se alkoi jokaisen maan yhteisposeerauksella, joka oli samalla esittäytyminen yleisölle. Sitten esiintyivät eri sarjojen kilpailijat. Yleisöä oli noin 3.500-4000 ja CBS TV-yhtiö filmasi kisat sekä lähetti ne kahden seuraavan päivän aikana 97 maahan, jossa arviolta noin 800 miljoonaa ihmistä näki ne. 70 kg sarjassa voitto meni Sallmayerille Itävaltaan, toiseksi tuli USA:n Pasariello ja kolmanneksi Canadan Beaulieu. Reijo kävi edellisenä päivänä tuomaristolli vähän liian kuumana. Reijo sijoittui nyt 14:sta sijalle. Hänen kuntonsa oli ehdottomasti parempi kuin kilpailuissa saavutettu sija. Reijon olisi ehdottomasti täytynyt sijoittua kymmenen parhaan joukkoon.
Sitten olin itse vuorossa. Poseerausohjelma meni hyvin. Yleisö lämpeni kovasti siitä ja melu salissa oli valtava. Kun kaikki olivat suorittaneet vapaavalintaisen poseerausohjelman kutsuttiin kuusi kärkeen sijoittunutta pose-downiin. He olivat Jonker, Baldvin, Ross, Dantlinger, Dermaux ja Räty. Ensin käytiin läpi kuusi pakollista poseerausta ja päälle heti minuutti vavapaata poseerausta. Jännitin todella paljon ja yritin vielä hymyillä ja olla vapisematta, ei ollut "putoaminen" kaukana. Sitten kuului seis komento j miehet kutsuttiin palkintopallin taakse riviin.
Jännitys tiheni. Ajattelin, että nyt olisi "yläkerran" vuoro päättää. Kuudenneksi on sijoittunut Belgian Dermaux, viidenneksi Dantlinger, neljänneksi Canadan Ross, kolmanneksi ...Jonker Australiasta, tällöin Baldvin joka seisoi vieressäni aalkoi työntää minulle kättään onnitellakseen voitostani, mutta minä sanoin hänelle, että älähän vielä.
Toiseksi on sijoittunut Richard Baldwin USA:sta luki kuuluttaja. Tällöin pomppasin ainakin metrin verran ilmaan onnesta, sillä peli oli ratkennut edukseni. Vuoden 1980 kehonrakennuksen MM on Jorma Räty Finland luki kuuluttaja.


Kaikki valtaisa 20-vuoden työ ja uurastus oli tuottanut monien loukkaantumisten ja vastoinkäymistenkin jälkeen vihdoinkin sen suurimman palkinnon. Vuodet ovat opettaneet paljon. Tulen myöhemmin tänä vuonna julkaisemaan kirjan joka kertoo tiestäni kehonrakennuksen MM-mitalille.

 Nousin ensimmäiselle palkintokorokkeelle ja IFBB:n presidentti Ben Weider sekä Filippiinien presidenttin Ferdinand Marcos jakoivat palkinnot.

Tämän jälkeen oli kaikki yhtä mylläkkää. Nimikirjoitusten pyytäjiä, valokuvaajia, onnittelijoita, Reijo ja Keijo juoksivat heti palkintokorokkeelta päästyäni ensimmäisinä kimppuuni taputtaen ja hakaten olalleni ja selkääni, niin että henki meinasi loppua.
Sitten oli sarja alle 90 kg menossa. Sitä en itse valitettavasti kovan ympärilläni tapahtuvan hyörinän johdosta päässyt alusta ollenkaan seuraamaan. Kun kilpailu oli pose-down vaiheesa ja Keijo Reiman siinä mukana erittäin hyvissä asemissa pääsin sitä sivulta vähän seuraamaan. Kuuluttaja kuulutti neljänneksi Ulf Bengtssonin, oli ilo sisimmässäni sisimmässäni mitä suurin sillä Keijo oli voittanut Ruotsin suuren kehonrakennustähden, josta Ruotsin lehden kirjoittivat etukäteen kuinka "Uffe" tänä vuonna voittaa kehonrakennuksen MM. Kolmanneksi on sijoittunut Keijo Reiman Finland. Keijo pomppasi vähintäänkin yhtä korkealle ilmaan kuin minä ja nousi palkintokorokkeelle selvästi liikuttuneena. Suomen pojat olivat tehneet kehonrakennushistoriaa, kaksi palkintoa MM-kisasta ja vielä samoissa kilpailuissa. Toiseksi tuli USA:n Austin. Englannin lihasihme Johnny Fuller vei mestaruuden.
Raskas luokka oli vuorossa. Voiton vei Saksan Metz. Toinen oli Canadan Schindle ja kolmas Itävallan Jonatsch. Jälleen oli käynyt niin, että USA ei voittanut yhtään mestaruutta. Joten edellinen vuosi ei ollut mikään vahinko. Kehonrakennus on todella noussut Euroopassa korkealle tasolle.

Banketin jälkeen yöllä mennessäni nukkumaan olin todella väsynyt ja uni maistui. Seuraavana päivänä oli sitten haastattelu Mike Mentzerin suorittamana CBS TV-yhtiölle uima-altaan äärellä.

Olin pukeutunut paitaan, jossa luki selvästi Finland. Tämä oli suurta ja todella arvokasta mainosta Suomelle, sillä 800 miljoonaa ihmistä 97 maassa tulisi näkemään sen. Mike kyseli minulta kaikenlaista. Keijo Reiman ja Reijo Kivioja ottivat valokuvia tilaisuudesta. Lopuksi Mike kysyi: "Mitä aiot tulevaisuudessa?" Sanoin hänelle, että Mr. Olympia kilpailuissa tavataan. Amatööriurani kehonrakentajana päättyi tähän.

Saatoin Keijon, Reijon sekä Alpon taksille, sillä he lähtivät päivää aikaisemmin kotimatkalle kuin minä. Heillä oli vaikeuksia lentolippujen kanssa ja se teki poikien kotimatkasta pitkän. Seuraavana päivänä 2.11. lähdin itse kotimatkalle. Uffe Bengtsson oli samoilla SAS:n lennoilla tulossa kotiin, joten oli mukavaa kun sain hänestä matkaseuraa. Uffe on mitä hienoin persoona ihmisenä ja hän oli vilpittömästi sitä mieltä, että Keijo oli parempi ja ansaitsi kolmannen sijan ennen häntä. Uffe pahoitteli kuitenkin sitä, ett ähän ei Los Angelesissa voinut täysin keskittyä harjoitukseensa, koska hän teki siellä samalla töitä. Hän suoritti välinehankintoja helmikuussa 1981 Tukholmassa avattavaan suureen harjoitussaliinsa, jonka avajaisiin hän minut kutsui. Lentoreitti oli Manila, Bangkok, Karachi, Kööpenhamina, Tukholma ja Helsinki.

Kööpenhaminasta soitin kotiin vaimolleni ja kerroin milloin olen Seutulassa. Tulon Seutulaan oli mieleeni ikimuistoisiksi ajoiksi painuva tapahtuma. Vastaanottamaan oli saapunut perheeni ja suuri joukko ystäviäni. mm. liiton puheenjohtaja Heikki Salonen, Tom ja Tuula Wrange, Risto Koivunen sekä harjoituskavereitani ja useita lehtiä.

 

Heikki Salonen ja Jorma Räty	Tom ja Tuula Wrange, Jorma Räty sekä Risto Koivunen
Jorma Räty, Tuula Wrange, Marjo Selin, Juhani Mattila ja Jouni Virtamo
Minut kannettiin kultatuolissa lentoaseman ravintolan puolelle lehdistötilaisuuteen. Kantamassa olivat Pepe Salonen, Åke, Selinin Hannu, Koivusen Risto, Mattilan Jussi seka Christian Backmansson.	Wrange Oy oli varannut käyttööni päiväksi hienon "amerikanraudan", sillä eihän pieni auto olisi nyt minulle kelvannut pitkän USA:ssa oleskeluni jälkeen. Ilta kotona perheeni parissa oli suurenmoinen. Pitkä harjoitusmatkani oli nyt ohitse. Lisäksi se oli onnistunut sataprosenttisesti. Kaikki kiitos myös suurenmoiselle vaimolleni, joka kaikki nämä vuodet, jotka olen harjoitellut, jaksanut kestää minua. Lentokentällä vastassa oli suuri joukko ystäviäni sekä perheeni. Myös iltapäivälehdet ja muita lehtiä oli paikalla. Valitettavasti kotimatkalla lentokoneessa minulle iski kova ripuli.Hymy-lehti esim. suuttui minulle, kun en suostunut lähtemään valokuvastudioon kuvattavaksi. Halusin kuitenkin päästä nopeasti kotiin lepäämään. Artikkeli on kirjoitettu kuten se on julkaistu, kirjoitusvirheitä myöten. Myös ILTASANOMAT julkaisivat kokosivun artikkelin urheilusivuilla. Tämä on niitä harvoja kertoja, jolloin kehonrakennus on saanut runsaasti palstatilaa ja julkisuutta päivälehtien osalta. Iltasanomien artikkeli Torstaina Joulukuun 4. pnä 1980     "Amatöörinä en voi saavuttaa enää mitään"

Kiitos mielenkiinnostasi!